Oppiminen eri kehitysvaiheissa

Tämä on ollut mielenkiintoinen opetusrupeama. Tässä yhteydessä oivalsin myös harrastamani partion merkityksen omassa oppimisessa ja ehkä kiinnostuksessa opettamiseen ja oppimiseen. Partio-ohjelma rakentuun ikäkausille ja vaikken nykyistä ohjelmaa kovin tarkasti tunnekaan niin vanhaan peilaten se noudattelee hienosti ikäkausien mukaista toimintaa. Pienemmillä harrastus on enempi leikkiä ja laulua mutta hissukseen haasteet kasvavat mutta samalla otetaan yksilöllisyys ja omat kiinnostuksen kohteet.

Lyhyesti jos analysoin eri ikävaiheita, niin lapsuus on leikkiä ja laulua. Aikuisen läsnäolo ja auktoriteetti auttaa kasvamaaan yhteisön jäseneksi. Nuoruus on sekä henkisen että fyysisen kasvun aikaa, jossa aikuinen on malli ja toisaalta myös tuki. Vanhuudessa opintojen motivaatio saattaa kummuta voimakkaasti sieltä ihmisen sisältä. Siitä pitäisi pystyä ammentamaan vaikka oppiminen voi muuten olla hankalaa. Viimeiseen kohtaan liittyen tulee mieleen ihan konkreettinen esimerkki eli möin aikanaan skannerin eräälle papparaiselle, jolla oli oma missio tallentaa oman kylän historiaa. Skanneria hän tarvitsi valokuvien skannaamiseen kirjoihinsa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt skanneria mutta aika liukkaasti oppi kun muutaman kerran näytin ja kävin vielä kerran perästä varmistamasta että kaikki sujuu.

Alla vielä muistiinpanoja esityksistä.


Opettajan huoneentaulu


Lapsuus

- musiikki ja lukeminen, tukee kielellistä kehitystä
- auktoriteetti, asettaa rajat, kehittää omaatuntoa -> kelvollinen yhteiösön jäsen
- sosiaalisella kanssakäymisellä edistetään kehitystä ja toiminnallisia taitoja
- perheiden sisäinen kulttuuri -> elämän säännöllisyys ->turvallisuus
- LEIKKIMINEN, tärkein väline oppia suhtautumaan maailmaan ja muihin
- johdonmukaisuus luo uskoa ja luottamusta opetukseen
- vuorovaikutus tärkeää, avoimuus
- luottamus, annetaan tehdä oikeita asioita aikuisen kanssa
- palaute motivoi, ei suojella lapsia pettymyksiltä


Nuoruus

- nuoren hyväksyntä, yksilöllisyys ja erilaisuus
- palaute, nuoren omakuvan muodostuminen, myönteinen minä-käsitys
- yksilölliset kehitysserot -> haasteet ja onnistuminen
- aikuisen malli - turvallisuus, nuori hallitsee ympäristöään
- pelisäännöt, jousto tarvittaessa
- vastuu, nuori ei ole valmis aikuinen mutta tarvitsee vastuunkantoa
- eri tavoitteet
- kokonaisvaltaiseen ajatteluun haastaminen
- ei kaikki samalla kaavalla
- opetuksen adaptiivisuus ja yksilön huomioiminen
- johdonmukaisuus toimintatavoissa
- auktroriteetti -> älä ota liian vakavasti

Aikuisuus

- älä yleistä, yksilöiden erot suuria, osaamisen tunnistaminen
- aikuisten osaaminen ja elämänkokemus, ota mukaan
- elämäntilanteet, ihmiset eri elämäntilanteissa, vaikuttaa opiskeluun
- motivoi mielekkyyttä, oppimisympäristö ja menetelmät
- palaute, liian vähän positiivista palautetta, kiitä hyvin tehdystä
- erilaisuus, kulttuurierot, suvaitsevaisuus
- tunnista uupuminen, eri elämäntilanteet vaikuttaa, tunne oppilaasi
- kriisit eri ikäkausissa
- vanhakin oppii
- mahdollista, tunnista oppimisen rajat, älä vaadi mahdottomia

Vanhuus

- aikaa omaksua uutta -> fysiikka voi ja vaikuttaa
- hyödynnä aiemmin opittua uusien asioiden oppimisessa
- rauhallinen opetustyyli
- oppiminen kokonaisuuksien kautta
- kertaus on opintojen äiti
- itsetunto, uskaltaa luottaa omiin kykyihinsä
- kuuntelu, iäkkään tulee tulla kuulluksi
- positiivinen ja optimistinen ilmapiiri
- päätösvalta oppijalla
- elämänviisaus
- taukojumppa ja hengitysharjoitukset
- oppimista vaikeuttavien ongelmien tunnistaminen ja auttaminen kynnysten yli
- sosiaalisuus ja ajanviete, hengailu

Kasvatustiede tieteenalana

Otsikko on kasvatustiede tieteenalana. Välillä on hiukan hankala ajatella kasvatustiedettä tieteenä. Erilaiset suunaukset, metodit, ihmiskäsitykset muut antavat sekavan kuvan tieteestä. Fysiikan selväpiirteisyys muodossa F=ma on jotekin selkeämpi tieteenä. 

Sinällään ymmärrän ajattelun kasvatustieteestä tieteenä. Osana psykologiaa. Näen sen  myös tärkeänä koska uskon että mm. muutokset teknologiassa voivat helpottaa oppimista ja kasvatustieteen tieteenä pitäisi tutkia vielä syvällisemmin keinoja ja tapoja opettaa paremmin ja ennenkaikkea miten opetetaan opiskelija rakastamaan oppimista. 

Ihmiskäsitykset olivat veikeitä. Osa tuntui aika mekanistisilta ja sinällään ei hirveän kelvollisilta, koska ajattelen ihmisen olevan monimutkaisempi koneisto kuin toimivan pelkällä ärsyke-reaktio pohjalta. Eniten antoi kai näiden yhdistely, joka lienee lähinnä totuutta kumminkin eri opetustilanteissa. Osassa tapauksessa oppiminen voi olla ärsyke-reaktio tyyppistä, kuten vaikkapa nyt uutisissa ollut ampumistapaus, jossa poliisi ampui ihmisen pelastaakseen toisen. Uskoisin sellaisen tulevan hyvin selkärangasta ja siinä ärsykkeen johtavan reaktioon. Jossain monimutkaisemmassa taas kyse voi olla oppijan vapaudesta. Vapaudesta päättää oppiminen ja sitä kautta synnyttää jotain uutta - luovuutta joka johtuu siitä oppimisesta ja johtaa uuden syntymiseen.