Yleisfiilis on tällä hetkellä hiukan pettynyt. Valitsin verkko-opinnot suoritustavaksi nähdäkseni miten mahdollisimman hyvä verkko-opetus toimisi. Uskon että tulevaissuudessa verkko-opintojen osuus nousee kun tarve itsensä kehittämiselle kasvaa arkipäiväiseksi. Tästä viitteitä antaa esim.Clayton M. Christensenin The Innovative University-kirja, joka kuvaa lähinnä amerikkalaisten yliopistojen ja collegejen muutosta koulutuksessa. Parasta opinnoissa on ollutkin verkkokeskustelut muiden opiskelijoiden kanssa. Ne ovat olleet hyviä, varsinkin kun itse ei ole tällä hetkellä oppilaitosmaailman kanssa tekemisissä aktiivisesti.
Oppimisen ohjaaminen ja arviointi veteleee nyt viimeisiään. Itse pidän arviointia haastavana tehtävänä. Miten säilyttää tasapuolisuus kun aiheet joita minä olen opettanut ovat olleet suorituksena hyvin erilaisia ja lopputulokset ovat olleet hevosena lannan biokaasutuksesta robotiikkaan ja suihkun vedensäästöautomatiikkaan? Helpointa onkin ollut vetää kursseja joiden arviointi on ollut hylätty/hyväksytty asteikolla. Ohjaaminen on ollut paljon helpompaa. Siinä näkyy varmasti käytännönläheisyyttä arvostava ajattelu ja jo partiovuosilta opitut tavat innostaa ja opettaa esimerkillä ja tarinoilla.
Uutena on nyt alkamassa Opiskelijan ohjaus ja erityinen tuki. Kurssi tuntuu kovin ajankohtaiselta. Kävin juuri eilen tutustumassa paikalliseen valmennuspaja Mahikseen. Mahis on muhoslaisten alle 29-vuotiaiden työttömien ja työelämän ulkopuolella olevien työpaja. Mahiksessa yhdistyvät nuoren hyvinvointia tukeva toiminta, työpajatoiminta sekä urasuunnittelu- ja työhönvalmennuspalvelut. Juttelimme nuorten kanssa mm. peruskoulusta ja siitä suoritumisesta ja sen jälkeisten opintojen valinnan vaikeudesta. Varsinkin jos pohjalla oli jo valmiiksi jotain oppimis-, sosiaalis- tai mielenteveydenteen liittyviä ongelmia. Kurssilta jo saatu muutama materiaalitärppi on olleet mielenkiintoisia.
